Kauniaisten kaupunki
Kauniaisten kaupunki sijaitsee Espoon keskellä ja se tunnetaan erityisesti huvila- ja puutarhakaupunkina. Luonnonläheisyys ja pientalovaltaisuus on ominaista Kauniaisten kaupunkikuvalle.
Tietoa Kauniaisten kaupungista
| Perustettu | 1972 | |
|---|---|---|
| Väestö | 8 396 asukasta | (31.12.2006) |
| Pinta-ala | 6,01 km2 | |
| Maapinta-ala | 5,89 km2 | |
| Vesipinta-ala | 0,12 km2 | (sisävesiä) |
| Asukastiheys | 1 397 asukasta/km2 |
| Tuloveroprosentti | 16,00 % | (v. 2007) |
|---|---|---|
| Yleinen kiinteistöveroprosentti | 0,65 % | (v. 2007) |
| Kaupunginjohtaja | Torsten Widén | |
|---|---|---|
| Kotisivut | www.kauniainen.fi | |
| Sähköposti | kauniainen@kauniainen.fi |
Kauniaisten sijainti
| Lääni | Etelä-Suomen lääni | |
|---|---|---|
| Maakunta | Uudenmaan maakunta |
Kauniaisten historia
Huvilaesikaupunki mäntykankaiden siimeksessä
Kauniaisten historia alkaa vuodesta 1906. Silloin perustettiin osakeyhtiö, jonka tehtävänä oli huvilatonttien myyminen ensisijaisesti pääkaupunkiseutulaisille. Malli on tunnistettavissa Euroopassa vuosisatamme alussa syntyneistä huvilaesikaupungeista. Esimerkiksi Tukholman seudulla Kauniaisten ystävyyskunta Danderyd muodostettiin samankaltaisella tavalla.
Yleisesti havumetsäalueita ja mäntykankaita pidettiin terveellisenä asuinympäristönä. Kauniaisissa metsää riitti. Tämän lisäksi alueelta oli suora yhteys pääkaupunkiin Helsinkiin, sillä rantarata oli avattu liikenteelle vuonna 1903.
Kauniaisten kielisuhteet muuttuvat
Vuonna 1920 huvilayhdyskunnasta tuli kauppala. Asukasluku oli tällöin 1 346, ja tästä ruotsinkielisiä oli 70 prosenttia. Suomenkielisen nimensä kauppala sai vuonna 1949 valtioneuvoston päätöksellä.
Kauniainen sai vuonna 1972 kaupunkioikeudet. Asukasluku oli jo kohonnut 6 462 henkilöön, ja seuraavana vuonna kaupungin enemmistökieli muuttui suomeksi.
Luonnonläheisyys tärkeää 2000-luvullakin
Nykyään Kauniaisissa on noin 8 500 asukasta, joista 57 prosenttia on suomenkielisiä ja 41 prosenttia ruotsinkielisiä.
Eräs Kauniaisten kehityksen erikoispiirre on ollut pyrkimys säilyttää kaupungin luonne huvila- ja puutarhakaupunkina. Kaupunkikuvaan kuuluu pientalovaltaisuus ja luonnonläheisyys, ja kaupunkisuunnittelu tähtää näiden arvojen säilyttämiseen.